POLKUA PITKIN HIEKKAAN HAUTAUTUNEIHIN KYLIIN

Nagliain polku lumen peittämien kylien ja Pilkosioksen hiekkadyynien läpi on yksi kiinnostavimmista kohteista Kuurinkynnään kansallispuistossa. Kävellessäsi yli kilometrin pituisella polulla näet upeita voimakkaan tuulen hiekkaan synnyttämiä kuiluja tai yllätyt satavuotiaista metsistä, jotka ajoittain hautautuvat hiekkaan. Tunnet samoin kuin liettualainen runoilijatar Salomėja Neris luodessaan runoa: Tuuli, oi tuuli! / Tuuli ja tuuli / Avasi hiukset ja hyväili / Ja suuteli kasvoja, ja rintaa.
 
 
Missään muualla et näe vastaavaa

Nagliain luonnonpuisto suojelee Kuolleita dyynejä – eräitä vaikuttavimpia elementtejä Kuurinkynnäällä ja Liettuassa. Paikalla elää harvinaisia kasveja, joista kerrotaan Punaisessa Kirjassa. Paikalta löytyy myös neljä kylää ja kaksi vanhaa hautausmaata, jotka ovat hautautuneet hiekkaan. Tuulen puhaltaessa ne saattavat tulla esiin, mutta näitä muinaisia hiekkadyynejä ei löydy mistään muualta, ainoastaan Nagliaista.

Kaikki ihmisen harjoittama toiminta on kielletty lukuunottamatta tieteellisiä tutkimuksia. Voit kuitenkin kävellä täällä merkittyä polkua pitkin, jota on vahvistettu soralla ja lankuilla.
 
 
 
Täällä aurinko nousee ja laskee veteen

Nagliain polku ainoa paikka, josta voit tutkia luonnonpuistoa. Matkatessasi polulla näet Kuolleiden dyynien koko kauneuden. Korkeimmalta mäeltä polun päässä aukeaa henkeäsalpaava panoraamanäkymä Kuurinkynnäälle: reunoilta löytyvät laguuni ja Baltian meri, keskeltä vihreää männistöä. Lisäksi tämä on ainoa paikka Liettuassa, missä aurinko sekä nousee että laskee veteen. Koko maisema on kuin täydellinen maalaus luonnosta.
 
 
Kuolleet dyynit ovat pisimmät

Kuolleet (Mirusios), tai Harmaat (Pilkosios) dyynit ovat suuria tuulen muodostamia hiekkakukkuloita onkaloineen. Täällä näet sekä kukoistavia viheralueita että vanhojen metsien jäänteitä. Nämä ovat Liettuan pisimmät dyynit suojelevat erään Kuurinkynnään kylän surullista tarinaa. Vuosina 1675 – 1854 jopa neljä Nagliain kylää peittyi hiekkaan, ja ovat haudattuina edelleen. Dyynien kasvaessa puolen metrin sijaan jopa 15 metriä vuodessa ihmiset yrittivät pitkään taistella kylänsä puolesta, mutta joutuivat lopulta luovuttamaan.
 
 
11°