YÖ JOLLOIN TAIAT TOEUTUVAT JA TAIKAKUKAT KUKKIVAT
 
Kesäkuun 23. yö on vuoden lyhyin yö. Tuon yön sanotaan olevan taianomainen täynnä taikoja ja loitsuja. Tuona yönä myös niityiltä kerätyissä kukissa on erityisiä parantavia voimia. Muinaisista ajoista alkaen tämä yö on ollut keskikesän juhla, paikallisesti kutsuttuna Rasos juhla, jolloin liettualaiset laulavat, tanssivat ja juhlivat aamunkoittoon asti.
 
 
Pyhän Johanneksen juhlahumu
 
Jo kauan aikaa sitten Baltian liettualaiset juhlistivat Rasos-juhlaa, tekivät uhrauksia pakanallisille jumalille ja papittaret sytyttivät alttareiden tulet. Vasta kun kristinusko tuli Liettuaan tämä juhla nimitettiin St.John‘s/Johanneksen nimipäiväksi ja siitä asti sitä on kutsuttu Joninėsiksi eli juhannukseksi. Vaikka nimi tuolloin muuttuikin traditiot, loitsut ja juhla on säilynyt lähes samana.
 
Joka vuosi tuona yönä ei ole täyttä pimeyttä, sillä aurinko laskeutuu horisontin taa vain muutamaksi tunniksi ja liettualaiset valaisevat yötaivasta vielä sytyttämällä kokkoja. Vanhojen traditioiden mukaista juhlaa vietetään kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Suurimmat juhlat ovat Kernavėssa Rambynasin kukkulalla tai Jonavassa, jota kutsutaan usein Liettuan Juhannuskaupungiksi. Siellä kukkaseppelein koristautuneet ihmiset pukeutuvat pellavavaatteisiin, laulavat ja juhlivat aamuun asti. He myös yrittävät etsiä saniaisen kukkia ja tanssivat paljon säästämättä jalkojaan taikka kenkiään.
 
 
Etsi saniaisen kukka ja saat erityistaitoja

Suurin ihme keskikesän yönä ovat kukkivat saniaiset, jotka puhkeavat kukkaan keskiyöllä. Uskotaan että se joka löytää tuolloin kukkivan saniaisen saa selvännäkemisen lahjan ja voi lukea toisten ihmisten ajatuksia, selvittää kaikki salaisuudet ja ymmärtää myös lintujen kieltä. Nämä kyvyt tuovat myös vaurautta ja iloa.
 
 
 
 
 
Yrteillä taikavoimia
 
Uskotaan, että vuoden pisimpänä päivänä kerätyissä yrteissä on erityisiä ja ihmeellisiä voimia. Tytöt jotka pukeutuvat tuolloin valkoisiin pellavavaatteisiin ja keräävät yhdeksän erilaista yrittiä, joilla koristavat kotinsa ja tekevät niistä tietynlaisen koristeen Kupolėn eli seppele.
 
 
Maaginen kaste lupaa hyvää satoa
 
Uskotaan, että maaginen kaste saapuu Juhannusyönä. Aikoinaan tuota kastetta kerättiin ja annettiin lehmille parantamaan maidon laatua. Myös puutarhoihin ripoteltiin kastetta, lannoitteeseen sekoitettuna, estämään rikkakasveja.
 
Uskottiin myös, että maanviljelijät saivat paremman sadon jos juoksivat alasti pellollaan tuona yönä ja sen jälkeen pyörivät aamukasteessa. Lisäksi uskottiin, että kokot joita sytytettiin mäkien päälle valaisemaan peltoja, auttoivat saamaan paremman sadon syksyksi.
 
 
Kukkaseppeleet ennustavat tulevan rakkauden
 
Naimattomat naiset käyttivät kukkaseppeleitä ennustamiseen: he heittivät niitä puunoksalle ja laskivat monennella kerralla seppele pysyi oksalla, niin monen vuoden kuluttua he odottivat pääsevänsä naimisiin. Keskiyöllä rakastavaiset laittoivat joen virtaan tai järvelle kaksi seppelettä. Uskottiin, että jos seppeleet lähtivät virtaamaan eri suuntiin rakastavaiset eroaisivat ja jos seppeleet lähtivät virtaamaan samaan suuntaan, olisivat häät tulossa.
 
Ennen keskiyötä tyttöjä neuvottiin kaivamaan pieni turpeenpala maasta ja katsomaan mikä kuoriainen tulee kolosta aamulla: harmaa tarkoitti että tuleva mies olisi köyhä, yksinkertainen mies, värikäs taas tarkoitti, että aviomies olisi virkamies tai upseeri, ja jos taas vihreä olisi tuleva aviomies maanviljelijä.
Nuoret parit pitivät toisiaan käsistä ja hyppivät kokkojen ympärillä keskiyöllä. Uskottiin, että tuo yhdessä hyppääminen auttoi siihen, että myös loppuelämä elettäisiin yhdessä. 
 
-2°